iPad

Reuters London 2012 App

Posted on: August 30th, 2012 by kari No Comments

Palaan vielä hetkeksi Lontoon olympialaisten tunnelmaan. Kirjoitin myös aiheesta aikaisemmin omassa blogissani.

 

Reutersin London 2012 -applikaatio ansaitsee mielestäni vielä hieman huomiota. Kyseessä on  nimittäin ehkä hienoin koskaan näkemäni kuva-applikaatio iPadilla.

 

Korjaan: media-applikaatio. Kyse ei ole niinkään kuvasta, vaan kuvan roolista koko mediakokonaisuudessa. Tekstin, videon, multimedian, grafiikan ja muun sellaisen ohella.

 

Reutersilla oli kisoissa noin viisikymmentä valokuvaajaa. Heillä oli tämän lisäksi myös koko joukko ihmisiä, jotka tuottivat tekstiä ja videota. Mutta: kun katsoo heidän tuotantoaan iPadilla, niin kaikki pyörii kuvan ympärillä.

 

Kuvia voi selata lajeittain ja päivittäin kisojen alusta loppuun. Mukana on tuskin ollenkaan tekstiä (paitsi tietysti lyhyet kuvatekstit), sen sijaan aikataulut muuttuvat - tai muuttuivat - tuloksiksi lähes reaaliajassa.

 

Toistan: valokuvia. Ei tekstiä, ei videota.

 

Journalismi tällaisessa tilanteessa (eli olympialaisissa) toimii täysin kuvapainotteisesti.

 

Uutinen siitä, että Usain Bolt juoksee kultaa satasella lakkaa olemasta mielenkiintoista hyvin nopeasti. Joka ainoa nettisaitti maailmassa päivittää tiedon siitä minuuteissa, jopa sekunneissa. Kuvan kera herrasta ylittämässä maalilinjaa ylväästi.

 

Reutersin applikaatiossa kyse on ennen kaikkea kokemuksen uudelleen elämisestä, ei uutisesta. Uutisen arvo - ennen kaikkea sen taloudellinen arvo - on ohitse hyvin nopeasti. Kuvat - ja ennen kaikkea kuvakokoelmat - säilyttävät arvonsa hyvinkin pitkään.

 

Puhdas “uutinen” korvataan vain kylmästi tuloksella. Taustoittaa voidaan tietysti tekstillä - tai videolla - ja näin tehdäänkin. Mutta keskeisessä roolissa ovat valokuvat - ja niiden tekijät.

 

Lähestymistapaa ja sen täydellistä onnistumista voisi kuvata myös havaintopsykologian näkökulmasta. Keskeisimmät käsitteet olisivat konstruktivistinen havaintokokemus ja Wertheimerin gestalt-teorian säännöt. Mutta teen tämän paremmalla ajalla laajemmin joskus toiste.

 

Keskeinen asia Reutersin applikaation nerokkuudessa on heidän suhtautumisensa omiin kuvaajiinsa. Kuvaajat koetaan persoonallisuuksina, yksilöinä joilla kaikilla on oma näkemyksensä. Jokaiselta oletetaan blogin pitämistä ja kuvaajista löytyy applikaatiosta sekä linkit heidän omille kotisivuilleen että linkki jokaisen omaan olympiaportfolioon.

 

Paperin väistyessä iPad-tyyppisten alustojen alta vauhdilla media on parhaillaan suurimman haasteensa edessä ainakin viiteenkymmeneen vuoteen. Mielestäni Reuters on oivaltanut hyvin (yhden aspektin siitä) mistä tulevaisuudessa on kysymys. Ihmiset seuraavat ihmisiä, eivät brändeja.

 

Antaen tekijöilleen kasvot ja inhimillisen persoonallisuuden he ovat hyvin pitkällä luomassa mediaa, jota yleisö haluaa seurata. Toistan vielä kerran:

 

"Ihmiset seuraavat ihmisiä, eivät brändeja."

 

Suomessa tilannetta tarkastellen ei voi kuin pudistella päätään katsoessaan perinteisten kustantajien tapaa palkata alihankittaa kuvaajia, joiden tärkein ominaisuus työnantajalle on omistaa auto ja tuottaa hajutonta, mautonta, harmaata, persoonatonta jpg-muotoista massaa koko julkaisukonsernin tarpeisiin.

Leave a Reply